Ajattele sanaa verkostoituminen ja sulje sitten silmäsi hetkeksi.

Millainen kuva mieleesi tuli ihan ensimmäisenä? Itselläni kuvassa näkyy messut, juhlat tai muu tapahtuma, jossa mestariverkostoituja luovii porukasta toiseen, tervehtii kaikkia ja ojentaa käyntikorttinsa jokaiselle vastaantulijalle.

Tuo kuva esittää ihmistä joka minä en osaa olla, etkä suurella todennäköisyydellä sinäkään joka luet tätä suomenkielistä blogitekstiä. Suurin osa suomalaisista taitaa ajatella että heidän pitäisi oppia verkostoitumaan paremmin.

Ongelmana on se että tuo kuva mestariverkostoitujasta istuu niin huonosti luonteenlaatuun, joka tekee jopa hississä suun avaamisen usein mahdottomaksi.

Minulla on sinulle lohdullinen uutinen: hyvä verkostoituminen on jotakin aivan muuta kuin käyntikorttien jakamista. (Älä käsitä väärin, minä rakastan käyntikortteja vaikka se ei olekaan kauhean trendikästä.)

Oletko valmis? Nyt jaan Minnan kaksi sääntöä parempaan verkostoitumiseen:
1) Jos osaat jotakin, auta ihmisiä sillä saralla pyytettömästi aina kun ehdit
2) Kun tarvitset apua, älä epäröi pyytää sitä.

Parhaat verkostoitujat eivät tee itsestään numeroa mutta ovat aina valmiina auttamaan omia verkostojaan. Jos osaat sisältömarkkinointia, auta kaveria joka on perustanut oman firman ja kituuttaa pienellä budjetilla; jos olet hyvä bongaamaan asuntoilmoituksia somessa, vinkkaa niistä ystävällesi jonka tiedät etsivän uutta kotia; jos osaat kirjoittaa muutaman pätkän koodia, auta vanhaa työkaveria mäessä kun hän pohtii miksi upotuskoodi ei taaskaan toimi blogissa.

Verkostoja ei kannata auttaa sillä tarkoituksella että se sama ihminen jota autoit on nyt sinulle palveluksen velkaa, vaan verkostojen karma tulee jossain vaiheessa takaisin: kun ihmiset tuntevat sinut avualiaana tyyppinä, voit myös itse pyytää apua tuntematta tunnontuskia.

Tähän väliin pieni disclaimer: en tarkoita että hyvä verkostoituminen on nepotismia jossa naapurin veljentyttöä autetaan saamaan työpaikka ja myöhemmin sama naapuri, joka sattuu myös olemaan virkamies, auttaa sinua saamaan hämärän kaavoituspäätöksen läpi. Hyvä verkostoituminen on oman osaamisen jakamista verkoston käyttöön, ei asioiden junailua hämäräperäisesti virallisten reittien ohi jotta itse voit saada siitä hyötyä.

Sitten kun joku kerta tarvitset itse apua verkostoiltasi, vaikkapa levittääksesi sanaa siitä että osaava tyyppi kuten sinä etsii nyt uusia haasteita, verkostosi auttaa sinua saamaan monin verroin enemmän näkyvyyttä. Jos olet itse käyttänyt osaamistasi myös muiden hyödyksi, huomaat että avun pyytäminen on sekä ihan mukavaa että äärimmäisen tehokasta.

Suomalaisilla on petrattavaa verkostoitumisessa, mutta se ei tarkoita että meidän pitää muuttua sujuvammiksi tutustujiksi ja rupattelijoiksi. Meillä kaikilla on jonkinlaiset verkostot, eikä verkoston koko ole niin olennaista. Suurin kehityskohta on mielestäni uskallus pyytää apua. Liian usein teemme esimerkiksi työnhakua yksin hiljaisuudessa, kun verkostoistamme löytyisi valtava voima tämän urakan tueksi.

Mietitkö miten omat verkostot voisi ottaa avuksi työnhakuun ilman että nolottaa yhtään? Muun muassa tähän saat vinkkejä ilmaisessa webinaarissa ke 26.4. klo 18, jonka aiheena on Ei enää piilotyöpaikkoja vaan tarvetyöpaikkoja! Mutta mistä niitä löytää? Ilmoittaudu mukaan täällä ennen kuin paikat loppuvat!