Jos haluat olla onnellinen elämässä ja työelämässä, löydä intohimosi kohde ja tee siitä itsellesi ammatti! Hyllymetreittäin kirjoja on omistettu tälle aiheelle. Kyseinen neuvo on osa itsensä toteuttamisen mantraa, länsimaisen ihmisen ihanteellista polkua kohti oman elämänsä tarkoitusta.

Moniosaajalle tai generalistille kutsumuksen löytäminen on kiperä paikka. Mitä pitäisi tehdä, jos mikään yksi tehtävä tai teema ei sytytä niin paljon että sitä miettisi ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla?

Usein intohimon kohteita etsitään huonoin menetelmin. Saatat lukea eri aiheista kirjoja, kuunnella muiden uratarinoita ja nappailla eri oppiaineista yksittäisiä kursseja, ja yrität näiden tunnusteluiden perusteella keksiä mikä olisi se yksi aihe joka sytyttää juuri sinun urasi kukoistukseen.

Silti sitä paljon puhuttua intohimon kohdetta ei löydy, ja sinusta tuntuu että olet epäonnistunut.

Ongelma on kuitenkin yleensä siinä että intohimon kohdetta etsitään väärin metodein ja väärästä paikasta. On vaikea innostua täysillä mistään mitä ei ole päässyt kunnolla kokeilemaan. Työssä intohimon hetket koetaan useimmiten onnistumisen hetkinä. Jos pohdit onko sinulla intohimoa johonkin asiaan, oikea aika pohtia asiaa on aikaansaamisten jälkeen.

Tiedäthän tunteen: saatat puurtaa jotain projektia viikkotolkulla ilman että se innostaa sinua juurikaan, mutta kun se on saatu siihen pisteeseen että tuloksia alkaa näkyä, se tuntuu sinusta siistimmältä jutulta kuin koskaan aikaisemmin.

Esimerkiksi järjestettyäsi jonkin tapahtuman tai saatuasi ulos jonkin julkaisun tunnet sen: tämä oli mahtava juttu, tätä minä haluan tehdä!

Ongelman ydin on että liian usein yritämme mitata intohimoamme jo ennen kuin olemme saaneet mitään aikaiseksi. Saatat esimerkiksi tarttua innostuneesti kitaraan mutta et opi soittamaan yhtään kappaletta alusta loppuun ennen kuin toteat että sinulla ei ole tarpeeksi intohimoa opetella enempää (käsi ylös, kenelle muulle on käynyt näin kitaran kanssa?). Tai sitten aloitat opinnoissa uuden sivuaineen mutta kuivat tenttikirjat eivät innosta sinua riittävästi että haluaisit kehittää tietämystäsi yhtä kurssia pidemmälle. On toki totta että todellisen intohimon toteuttamiseen kuuluu se että rakastaa myös prosessia, ei vain lopputulosta. Matka on puoli palkintoa. Silti myös kivikkoisella polulla intohimo tulee usein siitä, että pystyy visualisoimaan määränpään, ja siihen ihmisellä on rajalliset kyvyt ennen kun hän on sitä korkeinta vuorenhuippua kertaakaan nähnyt.

Oikea aika mitata intohimoa on onnistumisten ja aikaansaannosten jälkeen. Ei haittaa jos työ niiden välissä on välillä tylsää puurtamista. Seuraavan kerran kun mietit, tunnetko vaikkapa nykyistä työtäsi kohtaan intohimoa, käytä mittarina onnistumisen hetkiä. Olitko silloin innoissasi? Jos taas olet siirtymässä uudelle alalle tai uuden teeman pariin, pinnistele ainakin sinne ensimmäiseen onnistumiseen asti (oli se sitten tenttitulos, läpiviety projekti tai muu saavutus) ja katso sitten onko tämä oikea suunta. Saatat huomata että sinulla on enemmän intohimon kohteita kuin uskoitkaan.

Kutsumus on lopulta vain valinta, joka tehdään joka päivä: päätät panostaa tiettyyn aiheeseen systemaattisesti koska saat sen parissa onnistumisista paremmat värinät kuin muualta. Ja näitä kutsumusaiheita mahtuu yhteen uraan useita.