Kuten monelle muullekin, kesä oli minulle työnhaun kannalta hiljaista aikaa. Toisaalta rauhoittuminen antaa aikaa syvälliselle pohdiskelulle. Olen vakituisessa työsuhteessa kiinnostavassa organisaatiossa, mutta en unelmieni työssä, ja olen siksi etsinyt uralleni seuraavaa askelta. Ylä- ja alamäet ovat seuranneet toisiaan, kun toiveeni ja mieleni ovat vaihdelleet noin vuoden kestäneen työnhaun aikana tuuliviirin lailla. Haluanko muutosta? Millaista muutosta haluan? Kesän aioin rauhoittaa ansaitusta lomasta nauttimiseen. En aikonut tehdä mitään työnhakuun liittyvää. Hieman salakavalasti niin kuitenkin kävi: ympäröivä elämänpiirini ja myös eräs lukukokemus saivat minut miettimään omia tavoitteitani ja voimavarojani uudesta näkökulmasta, joka vaikuttaa asennoitumiseeni työnhakua kohtaan.

Vietin kesäloman rennosti perheen ja ystävien seurassa. Satuin myös vihdoin lukemaan paljon kehutun kirjan Voittamisen Anatomian (Oskari Saari), joka käsittelee edesmenneen lääkärin ja valmentajan Aki Hintsan kokonaisvaltaista hyvinvointimallia. Kirja selkeytti ajatuksiani hyvinvoinnista, motivaatiosta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Hyvinvointi ja motivaatio liittyvät Hintsan mallissa tiukasti yhteen: ”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote”, Hintsa tapasi sanoa.

Voittamisen anatomia sisältää paljon loogista asiaa mukavasti paketoituna. Hintsan mukaan vain itsensä ja omat arvonsa tunteva ihminen voi tietää, mitä haluaa, ja sen kautta motivoitua aidosti. Ainoastaan motivoitunut ihminen voi muuttaa asioita elämässään pysyvästi. Edelleen, jotta voi tavoitella haluamaansa, on hallittava itse omaa elämäänsä. Tässä on kirjan tarjoama ihmisen motivaation ydin, ihmisen “core”. Sen lisäksi kirjassa käsitellään hyvinvoinnin osatekijöitä, kuten palautumista ja ravintoa, keinoina tukea omaa hyvinvointia ja mahdollistaa sellainen elämä, jota ihminen tavoittelee.

Olen kokenut ongelmaksi oman tuuliviirimäisen päättämättömyyteni siitä, mitä oikeasti haluan tehdä. Välillä olen tyytyväinen nykytilanteeseen, toisina hetkinä haluan keskittyä uran edistämiseen uuteen suuntaan, seuraavana päivänä haaveilen perheestä tai paluumuutosta ja pian taas innostun ajatuksesta hankkiutua töihin ulkomaille. Tavoitteiden tärkeysjärjestys tuntuu muuttuvan koko ajan. Kirjan luettuani ja ajatusten rattaiden pyörittyä aikansa olen alkanut ymmärtää oman coreni jo hieman paremmin. Se on tuonut rauhaa ja hallittavuuden tunnetta arjen pyöritykseen ja auttanut ylläpitämään voimavarojani urapohdintojen myrskyissä. Pähkinänkuoressa suurin oivallukseni on, että vaikka ura onkin minulle tärkeä asia, sen paikka on arvojärjestyksessäni vasta monien muiden asioiden jälkeen. Ainoa tapa tehdä itseni onnelliseksi on, että käytän aikaani ja energiaani arvojärjestykseni mukaisesti.

Hintsan kirjan tarjoamista oivalluksista pysäyttävin oli minulle tämä: intohimo jonkin asian, omalla kohdallani unelmatyön, tavoittelemiseksi voi olla parhaimmillaan eteenpäin ajava positiivinen voimavara, mutta se voi myös kaventaa näkökenttää ja saada unohtamaan kaiken muun itselle tärkeän. On vaikea olla onnellinen ja voida hyvin, jos tavoittelee koko ajan jotain tulevaisuudessa siintävää. Teen edelleen koko ajan töitä muistaakseni, että tyytyväisyys ei tarkoita kehittymisen ja intohimon toteuttamisen loppua tai tyytymistä jäämään ikuisesti paikalleen elämän riepoteltavaksi, vaan on positiivinen asia. Parhaimmillaan hetkessä eläminen ja tyytyväisyys tasapainottavat samalla, kun intohimo ajaa eteenpäin arvojen ohjaamaan suuntaan.

Lisäksi oman identiteetin ja hyvinvoinnin täytyy rakentua monen asian varaan, eikä niitä voi perustaa vain yhteen intohimoon tai ulkoisiin olosuhteisiin ja tavoitteisiin. Onnellisuus ei voi riippua siitä, menestyykö valitsemallaan urapolulla tai sattuuko saamaan jonkin työn muiden hakijoiden joukosta.

Mielestäni kyse on positiivisesta kierteestä. Kun teen itselleni sopivia valintoja ja pystyn nauttimaan arjesta, voin hyvin. Kun voin hyvin, voin kuunnella itseäni ja tehdä lisää oikeita valintoja. Hyvinvointi mahdollistaa asioita. Ihan tavallinen arki pitäisi rakentaa voimavaroja tuottavaksi eikä vain niitä syöväksi. Erityisesti riittävä uni, säännöllinen ja oikeanlainen ruoka sekä fyysisen aktiivisuuden lisääminen ovat olleet itselleni tärkeitä, kun olen pyrkinyt nostamaan energiatasojani. Siten jaksan pitää kurssin kohti tärkeimpiä tavoitteitani ja keskittyä elämään ja kokemaan.

Luulin aiemmin, että ura olisi minulle todella tärkeä elämän osa-alue. Jossain vaiheessa minulla oli tiettyjä mielikuvia ja asemia, joita uskoin haluavani. Osa toiveista on karissut kauan sitten, kun olen oppinut lisää siitä, mistä oikeasti pidän. Monenlaisten haastavien urapohdintojen ansiosta unelmillani on nyt perustellumpi asema mielessäni – toki lisäsyvyyttä ja uusia ulottuvuuksia voi aina saada, kun oppii tuntemaan itsensä vielä paremmin.

Oman coren eli arvojen ja tavoitteiden ymmärtäminen auttaa toivottavasti jatkossa välttämään suurimman voimavarasyöpön, jonka tiedän: muihin vertailemisen ja kateuden. Sen, kun katsoo sivusta tuttujen samanikäisten (tai vielä pahempaa – nuorempien) urakehitystä ja LinkedIn-uutisia, ja kaikki muut tuntuvat tekevän ja saavuttavan hienompia asioita kuin minä. Vielä kun niputtaa monen henkilön tekemiset ja kaikkien elämänalueiden saavutukset yhteen (ura, koti, perhe, vapaa-aika jne.), saa epämääräisen harmituskakun painamaan vatsaa ja pienen paholaisen kuiskailemaan korvaan, että sinä et koskaan saa kaikkea sitä mitä muut.

Pitääkin yrittää muistaa, että omien arvojen noudattaminen vaatii uhrauksia. Kaikkea ei voi saada, eikä muihin vertaileminen auta tuntemaan onnea omista valinnoista. Sellainen vain syö turhaan energiaa. Pitää tietää, mitä itse pitää tärkeimpänä, ja keskittyä toteuttamaan sitä. Samalla voi ilolla ja rauhassa kannustaa muita, jotka toteuttavat omia tavoitteitaan.