03/12/2018

Onko alanvaihto mahdollisuus parempaan uraan vai tyhjä kortti?

Koskaan ei ole liian myöhäistä, vai onko sittenkin? Uusista mahdollisuuksista ja unelmien tavoittelemisesta saatetaan antaa nykyisessä Instagram-maailmassa liiankin ruusuinen kuva. Olen pohtinut alanvaihtoon liittyviä asioita viime aikoina monelta eri kantilta ja kuullut monenlaisia tarinoita – kaikki erilaisia.

Usein alanvaihtajana esitellään henkilö, joka kyllästyi kovaan liike-elämään ja ryhtyi joogaopettajaksi, tai tehdastyöläinen, joka joutui karusti irtisanotuksi ja kouluttautui sen jälkeen lähihoitajaksi. Lehtiä lukiessa nuo vaihtoehdot tuntuvat olevan pinnalla. Joogaopettajan ammatti kuvastaa tietynlaista vapautta, kaukokaipuuta ja rentoutta, vaikka varsinkin yrittäjänä työ voi olla hyvin rankkaa ja epävarmaa. Lähihoitajaksi kouluttautuminen taas mielletään usein järkiratkaisuksi. Alalla riittää ainakin töitä, vaikka palkka ei olekaan korkea.

Syitä alanvaihdolle on monia. Usein viimeinen sysäys tulee vasta pakon edessä, jos töitä ei omalta aiemmalta alalta löydy tai ainakin niiden löytyminen on erittäin vaikeaa. Välillä uudelle uralle ajaa muutoksenhalu, uteliaisuus ja turhautuminen aiempaan työhön. Toiset lähtevät reippaasti kokeilemaan uutta suuntaa, vaikka sitten joogaopettajana, ja irtisanoutuvat vanhasta työpaikastaan.  

Aina ei edes tarvita uutta koulutusta, ainoastaan rohkeutta ja roppakaupalla onnea. Toinen ala ja ura saattaa alkuun vaikuttaa huomattavasti vanhaa työpaikkaa houkuttelevammalta, sopivammalta, kiehtovammalta ja töitäkin näyttäisi olevan enemmän tarjolla. Joskus odotukset kohtaavat ja uudella alalla jatketaan innolla, toisinaan taas joudutaan pettymään. Tavallisesti käy jotain siltä väliltä. Rohkeuden ja uskon rinnalle kannattaa tuoda realismia.

Jos käy hyvä tuuri, voi hieman vahingossa päästä uudella alalla mukaan kiinnostavaan projektiin ja yrittää alanvaihtoa sitä kautta. Itselleni kävi näin. Olin jo huomannut, että urani kielialalla oli taputeltu läpi ja tarvitsin jotakin uutta. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, taustojen selvittelystä ja ihmisten neuvomisesta, joten HR-ala kuulosti minulle sopivalta. Pääsin mukaan haasteelliseen henkilöstöhallinnon projektiin. Pesti oli määräaikainen, mutta opin 1,5 vuoden aikana paljon. Opin asioista myös oman projektini ulkopuolelta seuraamalla muita työntekijöitä ja halusin jatkaa pidemmälle henkilöstöhallinnon alalla.

Pidin tärkeänä, että hankkisin jonkinlaisen teoreettisen pohjan uudelta alalta, joten kävin työn ohessa henkilöstöpäällikön koulutuksen Markkinointi-instituutissa. En ole kuitenkaan niin vakuuttunut siitä, että opiskelu kannattaa aina. Joskus opintoja saattaa olla liikaakin ja kaikkea ei edes kannata ansioluettelossa mainita. Aikuisena kannattaa miettiä, voiko opiskella jotakin konkreettisesti työhön kuuluvaa ja mieluummin työn ohessa. Työkokemus on se, jota arvostetaan enemmän ja itsekin koen oppineeni todellisissa tilanteissa niin paljon enemmän. Toki joillakin aloilla ei voi toimia ilman tiettyä koulutusta.

Seuraavaksi lähdin rohkeasti hankkimaan lisäkokemusta uudelta alaltani – Budapestiin. Palkan takia sinne ei kannattanut lähteä, mutta positio kiinnosti kovasti. Kaiken kaikkiaan sain lisää hyödyllistä HR-generalistin työkokemusta. Lisäksi pääsin tukemaan Ranskassa olevia työntekijöitä ja puhumaan ranskaa (minulla on aikaisemmasta elämästäni ranskan maisterin tutkinto). Nyt olen kuitenkin taas siinä tilanteessa, että etsin töitä. En ole kuitenkaan katunut, että lähdin uudelle uralle. HR-alalla on paljon työpaikkoja, mutta myös paljon kilpailua. Ala kiinnostaa yhä kovasti. Mielestäni voin käyttää HR-alalla hyvin vahvuuksiani ja opiskelen koko ajan itsenäisesti lisää.  Helppoa ja ruusuista alanvaihto ei kuitenkaan ole ollut.

Paljon puhutaan siitä, että nuorena uran aloittaminen ei ole helppoa, mutta helppoa ei ole myöskään vaihtaa alaa keskellä uraa. Sitkeä ja ahkera pitää olla, ja keski-ikäisenä osaa paremmin miettiä työmarkkinoiden vaatimuksia, jotka toisaalta muuttuvat koko ajan.  

Mielestäni monet yritykset saattavat katsoa epäilevästi henkilöä, joka on hypännyt alalta aivan toiselle vasta kypsemmällä iällä.  Rohkeutta ja normeista poikkeamista ei arvosteta tarpeeksi. Jollain tavalla odotetaan, että työntekijät pysyisivät samalla tiellä vuodesta toiseen, vaikka naistenlehdissä ja elämäntaidon oppaissa kannustetaankin toimimaan ihan toisin.

Voisi kuvitella, että uralla muutossuunnan tehneillä on tuoretta motivaatiota jäljellä. Jos vaihtaa alaa vaikkapa nelikymppisenä, saattaa hyvinkin olla työuraa jäljellä vielä melkein 30 vuotta.  Erilaisuutta ja rohkeita muutoksia pitäisi arvostaa enemmän ja antaa mahdollisuuksia. Alaa vaihtanut työntekijä on myös valmis työelämässä väistämättä eteen tuleviin muutoksiin, uuden oppimiseen ja epävarmuuteen.

Kumouksen vieraskirjoittaja Katju Helminen on ranskaa pääaineenaan lukenut FM, joka asuu Helsingissä. Katju on alanvaihtaja, joka on ennen HR-uraansa työskennellyt mm. matkailu- ja käännösalalla. Katjulla on myös henkilöstöpäällikön tutkinto Markkinointi-instituutista.

04/10/2018

Job Hunting is Like Selling Yourself, So What if You Hate Sales?

How many times have you heard that metaphor? Job hunting is like sales, you just have to sell your own competencies and design your “product” to fit the needs of the “customer”.

If the sound of that phrase seems to have “contrived” written all over it, or it makes you shudder a bit, then you’ve come to the right party. Let’s face it, sales isn’t for everyone. So how do you sell your skills and talents on the job market when the concept of selling makes you wince?

We’re gonna dig into this one and open it up. This metaphor actually has some hidden gems of truth buried in it. The good news is that you don’t have to be salesperson of the year to use it to your advantage and present yourself with glowing confidence.

I’ve paid attention to how this metaphor is often used by people who are sales oriented. Consultants, career coaches and recruiters often have a passion for sales, because that attitude is inherently linked to what they do: selling and boosting ideas and talent. I confess that I’m part of this bunch. I dig sales, and I understand why this metaphor is so popular. That said, I can understand why it doesn’t motivate everyone just because it works for me.

Let me help you break this semi-scary saying down into three manageable steps so that it works for you.

When you just don’t like selling (or even the sometimes awkward pressure of being sold to) this metaphor about job hunting and sales can easily lead to frustration.

Fear not, friend. If the metaphor about selling yourself as a job hunter doesn’t work for you, it’s OK. You can be a great job hunter without learning to be a salesperson first.

Forget about the metaphor itself, and instead internalize the three most important points that it’s all about. Let’s break it down to the 3 most useful essentials.

  1. When you are hunting for a job, focus on employers and their needs. You are certainly not begging for someone to employ you, but rather you are offering your skills in a package that is designed to be interesting to the employer. This attitude shifts the attention away from yourself and makes you feel more confident about making a cold call or shining in an interview. You are offering something of great value, not asking for anything. Paradigm shift!
  1. You need to be active when you are job hunting. A majority of jobs are unlisted, and it isn’t as difficult as you think to be considered for these. You just need to be the one to make the first move. “How the heck does that work?” you may be wondering as you scratch your head. Follow the news to find out which companies are growing and stay aware of what’s going on in different fields. Find out who the contact person could be in the places that interest you. Set up meetings with anyone who might be able to give you tips or send you in the right direction. Remember that if you never ask, the answer is always “no”. Just ask!
  1. When you describe your competencies to an employer, you need to be able to condense them to address the employer's specific “pain points”. How can you address the areas where they need help and answers? Just like in sales, you need to be able to communicate to the customer the key points about you that are important to them. Build up a positive vibe from the first contact, and listen to their needs.

Pitching yourself to recruiters can feel a bit like a sales game. You don’t have to feel bad if that concept doesn’t really speak to you as a person, but you can gain valuable insight from it. Follow the three pieces of advice above, and you’ll be pitching with awesome confidence while staying true to yourself.

04/10/2018

Simple Little Networking Secrets

Think about the word “networking”, and close your eyes for a minute. What kind of image comes to mind? I picture some sort of high flying mega-networker at big parties, fairs or events slinging their business card around with a dashing smile to everyone who comes by. Honestly, this person is someone that I don’t know how to be. If you’re reading this, then you may not feel like that high-flying networking hotshot yourself.

We’re here to tell you that it’s officially ok to feel like this, and that there are some simple little networking secrets that totally change the game.

A lot of us would like to be better at networking. Maybe you’re actually a social person, but you just aren’t sure about the nuances of growing and maintaining a large circle of professional acquaintances. Maybe you’re just downright shy and find the whole scene totally awkward. The point is that many of us, no matter where we fall on that scale, aren’t sure how to be that card slinging dude who effortlessly knows everyone.

The good news is that networking isn’t just about having rockstar mingling skills. There’s so much more to it than small talk and handing out business cards. (Don’t get me wrong, I love handing out business cards even though they aren’t super cool atm. Anywho...)

Ok, so hold onto your seat. Here are the only two things that actually matter when it comes to good networking. AKA, 2 simple little networking secrets!

  1. If you know how to do something, don’t hesitate to help people with that when you can.

     2. When you need help yourself, don’t hesitate to ask for it.

It’s actually that simple!

The best networkers are the people who are most ready to help their own network. If you know how to do content marketing, give a few tips to a friend who just started their own business on a budget. If you can write a bit of code, you can help an old colleague when he needs help with a busted embed for his next blog.

Keep in mind that this doesn’t mean that you should do work for free, it’s more about helping out with the little things.

Personally, I love to help out people in my network, and I am most willing to help out with something that I do as a hobby. By the way, I don’t give away my key competence for free. At Kumous we certainly condone getting paid to do that thing you do.

That said, the way that you help out can be really small or basic. Personally, I like to help people find homes and apartments. In Helsinki, the housing situation is really tight. Some might say it’s easier to jump through a burning hoop of fire than it is to find a place to live. I have a knack for fishing the right gem out of the endless sea of online housing classifieds, and I’ve helped a lot of people in my network to find the right place. I am not a realtor, it’s just something that I can help out with and that I enjoy sharing. Can you think of a skill or hobby you have that could be useful in helping your own network?

The idea isn’t just to help people who will benefit you later on, but to build a sort of networking karma. When you know that you have been willing to help people out in the past, it makes it easier to ask for favors. You know that you’ve made your contribution and been generous with your own time in the past.

Many people also think of networking as a form of nepotism. In my ideal world, I don’t recommend that anyone should land a job just because “they know someone”. Getting a job is about competency and not simply “who knows who”. That’s why good networking is all about lending your know-how to your network and letting your many competencies shine.

When you are the one who needs help, let your network know that a can-do person such as yourself is looking for a new job. If you have already taken the first step of helping out your network in the past, then asking is pleasant and easy. You can confidently hand in that “good samaritan ticket” (and you’re all set to gleefully receive the goodness you have coming to you!)

The bottom line is that many of us would benefit from brushing up on our networking skills, but that doesn't just mean getting better at chit chat. It means learning how you can help others and then actually doing it.

We all have a network, and shouldn't focus on just growing it artificially. Try to make a genuine connection with the people in your network, and show them how competent you are by helping out where you can.

The biggest thing is just asking for help. If you have been able to help others out in the past, then you will find that the asking part just comes naturally and feels better. So do yourself a favor, and help someone out today!

11/09/2018

3+ oivallusta itsetuntemuksesta ja voimavarojen ylläpitämisestä työnhaussa

Kuten monelle muullekin, kesä oli minulle työnhaun kannalta hiljaista aikaa. Toisaalta rauhoittuminen antaa aikaa syvälliselle pohdiskelulle. Olen vakituisessa työsuhteessa kiinnostavassa organisaatiossa, mutta en unelmieni työssä, ja olen siksi etsinyt uralleni seuraavaa askelta. Ylä- ja alamäet ovat seuranneet toisiaan, kun toiveeni ja mieleni ovat vaihdelleet noin vuoden kestäneen työnhaun aikana tuuliviirin lailla. Haluanko muutosta? Millaista muutosta haluan? Kesän aioin rauhoittaa ansaitusta lomasta nauttimiseen. En aikonut tehdä mitään työnhakuun liittyvää. Hieman salakavalasti niin kuitenkin kävi: ympäröivä elämänpiirini ja myös eräs lukukokemus saivat minut miettimään omia tavoitteitani ja voimavarojani uudesta näkökulmasta, joka vaikuttaa asennoitumiseeni työnhakua kohtaan.

Vietin kesäloman rennosti perheen ja ystävien seurassa. Satuin myös vihdoin lukemaan paljon kehutun kirjan Voittamisen Anatomian (Oskari Saari), joka käsittelee edesmenneen lääkärin ja valmentajan Aki Hintsan kokonaisvaltaista hyvinvointimallia. Kirja selkeytti ajatuksiani hyvinvoinnista, motivaatiosta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Hyvinvointi ja motivaatio liittyvät Hintsan mallissa tiukasti yhteen: ”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote”, Hintsa tapasi sanoa.

Voittamisen anatomia sisältää paljon loogista asiaa mukavasti paketoituna. Hintsan mukaan vain itsensä ja omat arvonsa tunteva ihminen voi tietää, mitä haluaa, ja sen kautta motivoitua aidosti. Ainoastaan motivoitunut ihminen voi muuttaa asioita elämässään pysyvästi. Edelleen, jotta voi tavoitella haluamaansa, on hallittava itse omaa elämäänsä. Tässä on kirjan tarjoama ihmisen motivaation ydin, ihmisen “core”. Sen lisäksi kirjassa käsitellään hyvinvoinnin osatekijöitä, kuten palautumista ja ravintoa, keinoina tukea omaa hyvinvointia ja mahdollistaa sellainen elämä, jota ihminen tavoittelee.

Olen kokenut ongelmaksi oman tuuliviirimäisen päättämättömyyteni siitä, mitä oikeasti haluan tehdä. Välillä olen tyytyväinen nykytilanteeseen, toisina hetkinä haluan keskittyä uran edistämiseen uuteen suuntaan, seuraavana päivänä haaveilen perheestä tai paluumuutosta ja pian taas innostun ajatuksesta hankkiutua töihin ulkomaille. Tavoitteiden tärkeysjärjestys tuntuu muuttuvan koko ajan. Kirjan luettuani ja ajatusten rattaiden pyörittyä aikansa olen alkanut ymmärtää oman coreni jo hieman paremmin. Se on tuonut rauhaa ja hallittavuuden tunnetta arjen pyöritykseen ja auttanut ylläpitämään voimavarojani urapohdintojen myrskyissä. Pähkinänkuoressa suurin oivallukseni on, että vaikka ura onkin minulle tärkeä asia, sen paikka on arvojärjestyksessäni vasta monien muiden asioiden jälkeen. Ainoa tapa tehdä itseni onnelliseksi on, että käytän aikaani ja energiaani arvojärjestykseni mukaisesti.

Hintsan kirjan tarjoamista oivalluksista pysäyttävin oli minulle tämä: intohimo jonkin asian, omalla kohdallani unelmatyön, tavoittelemiseksi voi olla parhaimmillaan eteenpäin ajava positiivinen voimavara, mutta se voi myös kaventaa näkökenttää ja saada unohtamaan kaiken muun itselle tärkeän. On vaikea olla onnellinen ja voida hyvin, jos tavoittelee koko ajan jotain tulevaisuudessa siintävää. Teen edelleen koko ajan töitä muistaakseni, että tyytyväisyys ei tarkoita kehittymisen ja intohimon toteuttamisen loppua tai tyytymistä jäämään ikuisesti paikalleen elämän riepoteltavaksi, vaan on positiivinen asia. Parhaimmillaan hetkessä eläminen ja tyytyväisyys tasapainottavat samalla, kun intohimo ajaa eteenpäin arvojen ohjaamaan suuntaan.

Lisäksi oman identiteetin ja hyvinvoinnin täytyy rakentua monen asian varaan, eikä niitä voi perustaa vain yhteen intohimoon tai ulkoisiin olosuhteisiin ja tavoitteisiin. Onnellisuus ei voi riippua siitä, menestyykö valitsemallaan urapolulla tai sattuuko saamaan jonkin työn muiden hakijoiden joukosta.

Mielestäni kyse on positiivisesta kierteestä. Kun teen itselleni sopivia valintoja ja pystyn nauttimaan arjesta, voin hyvin. Kun voin hyvin, voin kuunnella itseäni ja tehdä lisää oikeita valintoja. Hyvinvointi mahdollistaa asioita. Ihan tavallinen arki pitäisi rakentaa voimavaroja tuottavaksi eikä vain niitä syöväksi. Erityisesti riittävä uni, säännöllinen ja oikeanlainen ruoka sekä fyysisen aktiivisuuden lisääminen ovat olleet itselleni tärkeitä, kun olen pyrkinyt nostamaan energiatasojani. Siten jaksan pitää kurssin kohti tärkeimpiä tavoitteitani ja keskittyä elämään ja kokemaan.

Luulin aiemmin, että ura olisi minulle todella tärkeä elämän osa-alue. Jossain vaiheessa minulla oli tiettyjä mielikuvia ja asemia, joita uskoin haluavani. Osa toiveista on karissut kauan sitten, kun olen oppinut lisää siitä, mistä oikeasti pidän. Monenlaisten haastavien urapohdintojen ansiosta unelmillani on nyt perustellumpi asema mielessäni – toki lisäsyvyyttä ja uusia ulottuvuuksia voi aina saada, kun oppii tuntemaan itsensä vielä paremmin.

Oman coren eli arvojen ja tavoitteiden ymmärtäminen auttaa toivottavasti jatkossa välttämään suurimman voimavarasyöpön, jonka tiedän: muihin vertailemisen ja kateuden. Sen, kun katsoo sivusta tuttujen samanikäisten (tai vielä pahempaa – nuorempien) urakehitystä ja LinkedIn-uutisia, ja kaikki muut tuntuvat tekevän ja saavuttavan hienompia asioita kuin minä. Vielä kun niputtaa monen henkilön tekemiset ja kaikkien elämänalueiden saavutukset yhteen (ura, koti, perhe, vapaa-aika jne.), saa epämääräisen harmituskakun painamaan vatsaa ja pienen paholaisen kuiskailemaan korvaan, että sinä et koskaan saa kaikkea sitä mitä muut.

Pitääkin yrittää muistaa, että omien arvojen noudattaminen vaatii uhrauksia. Kaikkea ei voi saada, eikä muihin vertaileminen auta tuntemaan onnea omista valinnoista. Sellainen vain syö turhaan energiaa. Pitää tietää, mitä itse pitää tärkeimpänä, ja keskittyä toteuttamaan sitä. Samalla voi ilolla ja rauhassa kannustaa muita, jotka toteuttavat omia tavoitteitaan.

10/09/2018

Minimalismi saattaa ratkaista työnhakuongelmasi

Kävimme Aman kanssa keväällä haastattelemassa moniosaajia Italiassa ja Saksassa liittyen Kumouksen kansainvälistymishankkeeseen. Halusimme selvittää, miten “meidän tyypit”, siis kohderyhmämme, kokevat työnhaun eri maissa. Mitkä ovat suurimmat haasteet, kun moniosaaja etsii uutta työpaikkaa?

Haastattelemallamme moniosaajalla oli tyypillisesti takataskussaan jokin korkeakoulututkinto, joka ei ollut valmistanut häntä suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin. Yksi vastaus toistui haastatteluissa usein: on turhauttavaa, kun rekrytoijat eivät arvosta laajaa osaamista. Yksi Berliinissä tapaamani moniosaaja kertoi chai latten ääressä, miten rekrytoija oli sanonut suoraan, että hakemuksesta ja CV:stä näyttää puuttuvan fokus.

Miten raivostuttavaa, moniosaaja totesi. Tässä sitä on kerätty monipuolista osaamista, ja nyt sitä on kuulemma liikaa. Eikö rekrytoija ymmärrä, miten arvokasta laaja-alainen kokemus voi olla?

Tämä ongelma on yleinen myös suomalaisen moniosaajan työnhaussa. Minulla on kuitenkin hyviä uutisia: kyse ei ole oikeastaan rekrytoijien kapeakatseisuudesta, vaan väärinymmärryksestä. Suurin ongelma löytyy kommunikaatiosta ja työnhaun käytännöistä.

Laaja kokemus ei nimittäin tarkoita sitä, että sitä kaikkea kannattaisi esitellä töitä hakiessaan. Tämä ei johdu siitä, että rekrytoijat lähtökohtaisesti vierastaisivat laaja-alaisuutta. Suurempi syy on se, että heillä ei ole aikaa kahlata läpi koko kokemushistoriaasi ja poimia sieltä olennaisia asioita hakemaasi työpaikkaa ajatellen.

Tämä kahlaaminen ja poimiminen on sinun, eli työnhakijan, tärkein tehtävä. Jos yrität ulkoistaa tämän tehtävän hakemuksen ja CV:n lukijalle, et todennäköisesti pääse haastatteluun. Rekrytoijalla ei ole aikaa tehdä työtä, jonka tekeminen kuuluisi sinulle.

Asiaa voi olla hyödyllistä ajatella minimalismin kautta. Minimalismi on trendi, joka on hiipinyt viime aikoina lähes jokaiselle elämän osa-alueelle. Design-maailmasta yksinkertaistaminen on edennyt muunmuassa vaatekaapin karsimiseen ja kodin tavaroiden “konmarittamiseen”. Seuraavaksi minimalismi saisi iskeä työnhakudokumentteihin.

Jos moniosaaja laittaa työhakemukseen ja CV:hen kaiken mahdollisen osaamisen ja kokemuksen, kyse ei tietenkään aina ole laiskuudesta karsia sisältöä juuri haettavaan tehtävään sopivaksi. Aivan yhtä usein syynä on se, että huolella kerätyn osaamisen mainitsematta jättäminen tuntuu liian suurelta riskiltä. Jos CV:ssä kertoo kaiken osaamisensa, voi tuudittautua ajatukseen, että työnhakumenestys ei jäänyt kiinni ainakaan siitä, että olisi unohtanut mainita jotakin. Toisaalta tietojen karsiminen voi tuntua myös epärehelliseltä, jos sen näkee kiiltokuvamaisen hakijaprofiilin rakentamisena. Olennaisten asioiden esiintuominen ja epäolennaisten karsiminen on kuitenkin palvelus rekrytoijalle. Kun laittaa selkeyden ja luettavuuden etusijalle, kyse ei ole feikkaamisesta tai tiedon pimittämisestä.

Hakemus kannattaa siis kirjoittaa minimalismiperiaatteella: jos jotakin osaamisaluetta ei mainita työpaikkailmoituksessa, sitä ei todennäköisesti kannata mainita myöskään hakemuksessa. Jos taas et hae ilmoituspaikkaa vaan olet löytänyt tarvetyöpaikan (hyvä sinä!), tee tarvekartoitus huolella, jotta tiedät mitä mainita. Molemmissa tapauksissa on hyvä idea soittaa hakemaasi paikkaan, jos et ole ihan varma mitä kannattaa mainita ja mitä jättää kokonaan hakemuksen ulkopuolelle. Näin varmistut siitä, että hakemuksen lukija ehtii saada käsityksen juuri siitä osaamisesta, joka on tärkeintä kyseisessä tehtävässä.

Käytännön vinkkejä hakemuksen kirjoittamiseen saat torstaina 23.8.2018 klo 18-19 pidettävästä Kumouksen ilmaisesta webinaarista, jonka aikana kirjoitamme livenä työhakemuksen ilmoituksen pohjalta. Ilmoittaudu mukaan webinaariin täällä!

04/09/2018

Uusi tapa sanoa työnhakijalle ”Ei kiitos”

Työnhakijana olen jaksanut innostua monesta rekrytointiprosessista. Kuitenkaan en ehkä enää odota, sitä yhtä ja oikeaa (työtä) tulevan kohdalleni. Moni avoimeksi ilmoitettu työ on vaikuttanut osaamiseni kannalta mahdolliselta ja mielenkiintoiselta. Uskon, että keväällä 2017 alkanut Kumouksen asiakkuuteni on auttanut minua saavuttamaan monia kymmeniä työhaastatteluja. Olen päässyt loppusuoralle moniin soveltuvuusarviointeihin ja (ehkä kuvitteellisen) toiseksi parhaan sijan olen saavuttanut useamman kerran. Ponnisteluni ovat myös tuottaneet tulosta: olen työllistynyt. Olen kuitenkin jatkanut aktiivista työnhakua, sillä työllistyminen tapahtui määräaikaiseen työsuhteeseen.

Kevään 2018 aikana koin kolmessa työnhakuprosessissa kuitenkin mielenkiintoisen ilmiön, josta haluan kertoa teille. Minulle viestittiin monin eri tavoin, että osaamisestani ollaan oikeasti kiinnostuneita, mutta. Ja tuo mutta sai peräänsä erilaisia selityksiä.

Yksi niistä oli seuraava: ”Olemme keskeyttäneet rekrytointiprosessin tähän tehtävään organisaatiouudistusten takia. Haluamme kuitenkin kertoa sinulle, että olemme kiinnostuneita osaamisestasi ja toivomme, että voisimme hyödyntää sitä organisaatiossamme. Olemme yhteydessä sinuun 30 päivän sisällä, kertoaksemme tarkemmin suunnitelmistamme.” Vastasin tähän viestiin kohteliaasti omat kiitokseni, kerroin olevani hyvin kiinnostunut tästä organisaatiosta ja toivoin kuulevani heistä pian. No, tuo 30 päivää meni jo ainakin 2 x 30 päivää sitten. Organisaatiosta ei kuulunut mitään.

Toisessa haastattelussa minulta kysyttiin, että olenko käytettävissä toiseen kesän alussa avoimeksi tulevaan tehtävään, jos en nyt tulisi valituksi siihen tehtävään, johon minua haastateltiin. Haastattelija sanoi, että osaamiseni sopisi täydellisesti juuri tähän tulevaan tehtävään ja ettei heidän tarvitsisi käynnistää uutta rekrytointiprosessia, jos sopiva henkilö löytyisi muuta kautta. Luonnollisesti ilmoitin olevani kiinnostunut tästä toisestakin tehtävästä. Kevään aikana vaihdoimme pari viestiä tämän uuden tehtävän tilanteesta ja minulle kerrottiin sen tulevan avoimeksi kesäkuun alussa. Tässäkin yhteydessä kysyttiin, että olenko vielä käytettävissä. Ilmoitin olevani. Kesäkuun alku tuli ja meni, eikä mitään yhteydenottoa kuulunut.

Tässä vaiheessa aloin jo ajatella, että tällainen toimintamalli, jossa osoitetaan työnhakijaa kohtaan potentiaalista tulevaisuuden kiinnostumista, saa hylkäämisenkin tuntumaan imartelulta. Alkuperäisten työtehtävien menettäminen ei tuntunut enää niin pahalta, koska samalla kaulaani oli ripustettu odotus jostain minulle vielä sopivammasta tehtävästä lähitulevaisuudessa.

Samalla kuitenkin huomasin, ettei kahta ilman kolmatta. Minulle oli hyvin täsmällisin sanakääntein kerrottu eräästä organisaatiosta, että juuri minun kokemustani ja osaamistani paremmin vastaava tehtävä on suunniteltu laitettavan avoimeksi elokuun aikana. Organisaation edustajan kanssa käydyissä keskusteluissa ja kirjeenvaihdossa on kerrottu asioita, jotka todella ovat onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, että he haluaisivat minut tuohon tehtävään. Olen kuitenkin nyt alkanut epäillä. Jos asia ei ole niin kuin minulle on kerrottu, mietin toisaalta miksi kyseinen organisaatio olisi jaksanut nähdä tämän kaiken vaivan. Edellä mainittujen kahden kokemuksen myötä, olen kuitenkin alkanut uskoa siihen, että tämä tulevaisuudessa olevan ”paremmin juuri minulle sopivan tehtävän” maalailu mieleeni, onkin ollut vain uusi tapa sanoa ”Ei kiitos”. Minun ei ole tarvinnut kieriskellä jossitteluissa, koska jokaisen alkuperäisen rekrytointiprosessin jälkeen olen jäänyt oikeasti todella tyytyväiseen tilaan. Tässä tulevaisuutta odottavassa tilassa olen ajatellut, että lupaus lunastettaisiin myöhemmin.

Uusi tapa sanoa ”Ei kiitos” pitää luonnollisesti sisällään työnantajan oikeuden tarkastella tilannettaan tarvittaessa uudelleen. Ehkä organisaatiouudistuksen myötä tehtävää ei enää tarvinnutkaan täyttää tai ehkä tuon ”yhteydessä 30 päivän sisällä” lähettänyt henkilö, ei itse enää ollut organisaation palveluksessa ja tuota lupauksen lunastamista ei ollut delegoitu kenellekään. Tuo elokuun hypoteettinen toteutuma odottaa ratkaisuvuoroaan sopivasti kesän toiselle puolelle. Mitä vain voi sitä ennen tapahtua, kenelle tahansa. Olen saanut uuden kiinnostavan pidempiaikaisen työn ja suunnittelen muuttoa toiselle paikkakunnalle. Nuo aikaisemmin esittelemäni kaksi työtä eivät olisi enää minulle mahdollisia maantieteellisen sijaintinsa takia, mutta tuo kolmas ja viimeisin polttelee vielä mielessäni. Nähtäväksi jää miten tämän työn kanssa tulee käymään.Mirkku Valkola on itsenäinen asiantuntija, joka ohjaten, valmentaen ja kouluttaen auttaa ihmisiä tunnistamaan omat vahvuudet ja osaamisen.

Seuraa meitä

© 2018 Kumous Career Partners Oy (Ltd.)

Kumous Career Partners Oy

Konepajankuja 1

00510 Helsinki

Finland