Kävimme Aman kanssa keväällä haastattelemassa moniosaajia Italiassa ja Saksassa liittyen Kumouksen kansainvälistymishankkeeseen. Halusimme selvittää, miten “meidän tyypit”, siis kohderyhmämme, kokevat työnhaun eri maissa. Mitkä ovat suurimmat haasteet, kun moniosaaja etsii uutta työpaikkaa?

Haastattelemallamme moniosaajalla oli tyypillisesti takataskussaan jokin korkeakoulututkinto, joka ei ollut valmistanut häntä suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin. Yksi vastaus toistui haastatteluissa usein: on turhauttavaa, kun rekrytoijat eivät arvosta laajaa osaamista. Yksi Berliinissä tapaamani moniosaaja kertoi chai latten ääressä, miten rekrytoija oli sanonut suoraan, että hakemuksesta ja CV:stä näyttää puuttuvan fokus.

Miten raivostuttavaa, moniosaaja totesi. Tässä sitä on kerätty monipuolista osaamista, ja nyt sitä on kuulemma liikaa. Eikö rekrytoija ymmärrä, miten arvokasta laaja-alainen kokemus voi olla?

Tämä ongelma on yleinen myös suomalaisen moniosaajan työnhaussa. Minulla on kuitenkin hyviä uutisia: kyse ei ole oikeastaan rekrytoijien kapeakatseisuudesta, vaan väärinymmärryksestä. Suurin ongelma löytyy kommunikaatiosta ja työnhaun käytännöistä.

Laaja kokemus ei nimittäin tarkoita sitä, että sitä kaikkea kannattaisi esitellä töitä hakiessaan. Tämä ei johdu siitä, että rekrytoijat lähtökohtaisesti vierastaisivat laaja-alaisuutta. Suurempi syy on se, että heillä ei ole aikaa kahlata läpi koko kokemushistoriaasi ja poimia sieltä olennaisia asioita hakemaasi työpaikkaa ajatellen.

Tämä kahlaaminen ja poimiminen on sinun, eli työnhakijan, tärkein tehtävä. Jos yrität ulkoistaa tämän tehtävän hakemuksen ja CV:n lukijalle, et todennäköisesti pääse haastatteluun. Rekrytoijalla ei ole aikaa tehdä työtä, jonka tekeminen kuuluisi sinulle.

Asiaa voi olla hyödyllistä ajatella minimalismin kautta. Minimalismi on trendi, joka on hiipinyt viime aikoina lähes jokaiselle elämän osa-alueelle. Design-maailmasta yksinkertaistaminen on edennyt muunmuassa vaatekaapin karsimiseen ja kodin tavaroiden “konmarittamiseen”. Seuraavaksi minimalismi saisi iskeä työnhakudokumentteihin.

Jos moniosaaja laittaa työhakemukseen ja CV:hen kaiken mahdollisen osaamisen ja kokemuksen, kyse ei tietenkään aina ole laiskuudesta karsia sisältöä juuri haettavaan tehtävään sopivaksi. Aivan yhtä usein syynä on se, että huolella kerätyn osaamisen mainitsematta jättäminen tuntuu liian suurelta riskiltä. Jos CV:ssä kertoo kaiken osaamisensa, voi tuudittautua ajatukseen, että työnhakumenestys ei jäänyt kiinni ainakaan siitä, että olisi unohtanut mainita jotakin. Toisaalta tietojen karsiminen voi tuntua myös epärehelliseltä, jos sen näkee kiiltokuvamaisen hakijaprofiilin rakentamisena. Olennaisten asioiden esiintuominen ja epäolennaisten karsiminen on kuitenkin palvelus rekrytoijalle. Kun laittaa selkeyden ja luettavuuden etusijalle, kyse ei ole feikkaamisesta tai tiedon pimittämisestä.

Hakemus kannattaa siis kirjoittaa minimalismiperiaatteella: jos jotakin osaamisaluetta ei mainita työpaikkailmoituksessa, sitä ei todennäköisesti kannata mainita myöskään hakemuksessa. Jos taas et hae ilmoituspaikkaa vaan olet löytänyt tarvetyöpaikan (hyvä sinä!), tee tarvekartoitus huolella, jotta tiedät mitä mainita. Molemmissa tapauksissa on hyvä idea soittaa hakemaasi paikkaan, jos et ole ihan varma mitä kannattaa mainita ja mitä jättää kokonaan hakemuksen ulkopuolelle. Näin varmistut siitä, että hakemuksen lukija ehtii saada käsityksen juuri siitä osaamisesta, joka on tärkeintä kyseisessä tehtävässä.

Käytännön vinkkejä hakemuksen kirjoittamiseen saat torstaina 23.8.2018 klo 18-19 pidettävästä Kumouksen ilmaisesta webinaarista, jonka aikana kirjoitamme livenä työhakemuksen ilmoituksen pohjalta. Ilmoittaudu mukaan webinaariin täällä!