Työnhakijana olen jaksanut innostua monesta rekrytointiprosessista. Kuitenkaan en ehkä enää odota, sitä yhtä ja oikeaa (työtä) tulevan kohdalleni. Moni avoimeksi ilmoitettu työ on vaikuttanut osaamiseni kannalta mahdolliselta ja mielenkiintoiselta. Uskon, että keväällä 2017 alkanut Kumouksen asiakkuuteni on auttanut minua saavuttamaan monia kymmeniä työhaastatteluja. Olen päässyt loppusuoralle moniin soveltuvuusarviointeihin ja (ehkä kuvitteellisen) toiseksi parhaan sijan olen saavuttanut useamman kerran. Ponnisteluni ovat myös tuottaneet tulosta: olen työllistynyt. Olen kuitenkin jatkanut aktiivista työnhakua, sillä työllistyminen tapahtui määräaikaiseen työsuhteeseen.

Kevään 2018 aikana koin kolmessa työnhakuprosessissa kuitenkin mielenkiintoisen ilmiön, josta haluan kertoa teille. Minulle viestittiin monin eri tavoin, että osaamisestani ollaan oikeasti kiinnostuneita, mutta. Ja tuo mutta sai peräänsä erilaisia selityksiä.

Yksi niistä oli seuraava: ”Olemme keskeyttäneet rekrytointiprosessin tähän tehtävään organisaatiouudistusten takia. Haluamme kuitenkin kertoa sinulle, että olemme kiinnostuneita osaamisestasi ja toivomme, että voisimme hyödyntää sitä organisaatiossamme. Olemme yhteydessä sinuun 30 päivän sisällä, kertoaksemme tarkemmin suunnitelmistamme.” Vastasin tähän viestiin kohteliaasti omat kiitokseni, kerroin olevani hyvin kiinnostunut tästä organisaatiosta ja toivoin kuulevani heistä pian. No, tuo 30 päivää meni jo ainakin 2 x 30 päivää sitten. Organisaatiosta ei kuulunut mitään.

Toisessa haastattelussa minulta kysyttiin, että olenko käytettävissä toiseen kesän alussa avoimeksi tulevaan tehtävään, jos en nyt tulisi valituksi siihen tehtävään, johon minua haastateltiin. Haastattelija sanoi, että osaamiseni sopisi täydellisesti juuri tähän tulevaan tehtävään ja ettei heidän tarvitsisi käynnistää uutta rekrytointiprosessia, jos sopiva henkilö löytyisi muuta kautta. Luonnollisesti ilmoitin olevani kiinnostunut tästä toisestakin tehtävästä. Kevään aikana vaihdoimme pari viestiä tämän uuden tehtävän tilanteesta ja minulle kerrottiin sen tulevan avoimeksi kesäkuun alussa. Tässäkin yhteydessä kysyttiin, että olenko vielä käytettävissä. Ilmoitin olevani. Kesäkuun alku tuli ja meni, eikä mitään yhteydenottoa kuulunut.

Tässä vaiheessa aloin jo ajatella, että tällainen toimintamalli, jossa osoitetaan työnhakijaa kohtaan potentiaalista tulevaisuuden kiinnostumista, saa hylkäämisenkin tuntumaan imartelulta. Alkuperäisten työtehtävien menettäminen ei tuntunut enää niin pahalta, koska samalla kaulaani oli ripustettu odotus jostain minulle vielä sopivammasta tehtävästä lähitulevaisuudessa.

Samalla kuitenkin huomasin, ettei kahta ilman kolmatta. Minulle oli hyvin täsmällisin sanakääntein kerrottu eräästä organisaatiosta, että juuri minun kokemustani ja osaamistani paremmin vastaava tehtävä on suunniteltu laitettavan avoimeksi elokuun aikana. Organisaation edustajan kanssa käydyissä keskusteluissa ja kirjeenvaihdossa on kerrottu asioita, jotka todella ovat onnistuneet vakuuttamaan minut siitä, että he haluaisivat minut tuohon tehtävään. Olen kuitenkin nyt alkanut epäillä. Jos asia ei ole niin kuin minulle on kerrottu, mietin toisaalta miksi kyseinen organisaatio olisi jaksanut nähdä tämän kaiken vaivan. Edellä mainittujen kahden kokemuksen myötä, olen kuitenkin alkanut uskoa siihen, että tämä tulevaisuudessa olevan ”paremmin juuri minulle sopivan tehtävän” maalailu mieleeni, onkin ollut vain uusi tapa sanoa ”Ei kiitos”. Minun ei ole tarvinnut kieriskellä jossitteluissa, koska jokaisen alkuperäisen rekrytointiprosessin jälkeen olen jäänyt oikeasti todella tyytyväiseen tilaan. Tässä tulevaisuutta odottavassa tilassa olen ajatellut, että lupaus lunastettaisiin myöhemmin.

Uusi tapa sanoa ”Ei kiitos” pitää luonnollisesti sisällään työnantajan oikeuden tarkastella tilannettaan tarvittaessa uudelleen. Ehkä organisaatiouudistuksen myötä tehtävää ei enää tarvinnutkaan täyttää tai ehkä tuon ”yhteydessä 30 päivän sisällä” lähettänyt henkilö, ei itse enää ollut organisaation palveluksessa ja tuota lupauksen lunastamista ei ollut delegoitu kenellekään. Tuo elokuun hypoteettinen toteutuma odottaa ratkaisuvuoroaan sopivasti kesän toiselle puolelle. Mitä vain voi sitä ennen tapahtua, kenelle tahansa. Olen saanut uuden kiinnostavan pidempiaikaisen työn ja suunnittelen muuttoa toiselle paikkakunnalle. Nuo aikaisemmin esittelemäni kaksi työtä eivät olisi enää minulle mahdollisia maantieteellisen sijaintinsa takia, mutta tuo kolmas ja viimeisin polttelee vielä mielessäni. Nähtäväksi jää miten tämän työn kanssa tulee käymään.Mirkku Valkola on itsenäinen asiantuntija, joka ohjaten, valmentaen ja kouluttaen auttaa ihmisiä tunnistamaan omat vahvuudet ja osaamisen.